Mikä biopolttoaine?

Biopolttoaineeksi kutsutaan polttoainetta, joka on valmistettu orgaanisesta eli eloperäisestä aineksesta, ja jalostettu toimimaan samalla tavoin energiaa tuottavaksi aineeksi kuten tavalliset polttoaineetkin. Biopolttoaineen valmistuksessa käytettävää eloperäistä ainetta kutsutaan biomassaksi. Sitä voidaan kuivata tai polttaa suoraan energiaksi, tai se voidaan jalostaa autojen

käyttöön soveltuvaksi bioetanoliksi tai -dieseliksi. Näiden liikenteeseen soveltuvien polttoaineiden raaka-aineina käytetään useimmiten maissia, sokeriruokoa sekä öljypalmua.

Biopolttoaineista voidaan käyttää kahta eri luokitusta sen perusteella, miten polttoaine on valmistettu. Ensimmäisen vaiheen eli sukupolven biopolttoaine valmistetaan tavallisesti elintarviketuotantoon soveltuvista aineksista, kuten edellä mainituista maissista tai sokeriruo’osta. Tämän vaiheen lopputuotteeseen on siis käytetty ainesta, joka on alun perin soveltuvaa myös ihmisravinnoksi.

Energiaa hakkuujätteestä

Toisen polven biopolttoaine valmistetaan pääasiassa korkean lignoselluloosapitoisuuden omaavasta jätteestä, kuten esimerkiksi hakkuujätteestä tai puupurkutavarasta. Elintarviketeollisuudessa ylijääneestä jätteestä voidaan myös jalostaa toisen polven biopolttoainetta. Tämä onkin huomattavasti ekologisempi sekä luonnolle ystävällisempi ratkaisu kuin ensimmäisen sukupolven biopolttoaine, jossa ruuaksi kelpaava aines muutetaan suoraan polttoaineeksi.

Biopolttoaineet ovat viime aikoina joutuneet jatkuvasti tiukempaan tarkasteluun ilmastonmuutoksen hillitsemisen ansiosta. Biopolttoaineiden ympäristövaikutuksia arvioitaessa tulee arvioida niiden koko elinkaarta valmistuksesta loppukäyttöön. Kiistanalaisena kysymyksenä pidetään sitä, kuluttaako ensimmäisen sukupolven biopolttoaineen tuotanto enemmän energiaa kuin mitä siitä lopulta saadaan.

Yhteinen, biokemiallinen suunta

Euroopan Unioni sopi vuonna 2007 niin kutsutuista 20–20–20-tavoitteista, joissa yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on pyrkimys lisätä biopolttoaineiden osuudeksi kymmenen prosenttia koko käytetyn polttoaineen määrästä vuoteen 2020 mennessä. Tämä on kunnianhimoinen tavoite, sillä öljy-yhtiöillä on vahva asema perinteisen polttoaineen tuottajana, ja autopopulaatiosta edelleen suurin osa on rakennettu öljyperäisen polttoaineen käytön mukaan.

Biopolttoaine jalostetaan useimmiten käyttöön sopivaksi biokemiallisin menetelmin. Biomassan suora käyttö energian raaka-aineeksi toimii parhaiten suurissa voimalaitoksissa, tai tavallisesti polttopuuna. Biomassaa kaasuttamalla saadaan lopputuotteeksi synteesikaasua, jota jatkojalostuksen jälkeen voidaan polttaa sähkön- tai lämmöntuotantoa varten. Biokaasu on yleistynyt myös liikenteessä polttoaineeksi.

Biokemiallinen käsittely on yksi käytetyimmistä metodeista kun lopputuotteeksi halutaan liikenteessäkin yleisesti käytettyä bioetanolia. Bioetanolia valmistetaan hyödyntämällä alkoholin käymisprosessia, kun taas biokaasua saadaan tuotettua anaerobisella hajoamisella.

Vuonna 2009 maailmassa tuotettiin noin 76 mrd. litraa bioetanolia Renewables Global Raport 2010 –selvityksen mukaan. Lähes 90 prosenttia koko tästä määrästä tuotettiin Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Biodieseliä tuotettiin samaisen raportin mukaan 1,6 mrd. litraa, josta Euroopan Unionin sisällä tuotetun osuus oli noin puolet. Maailman suurimmissa biodieselin tuottajamaissa Saksassa ja Ranskassa tuotettiin noin kolmekymmentä prosenttia koko maailman biodieselistä. Yleisimpänä biodieselin raaka-aineena käytettiin samaisena vuonna maissia. Sitä käytettiin noin puoleen koko tuotannosta, ja sokerijuurikasta noin kolmannekseen.